Home
Favorite Links
Telephone directory
Service Guide
Rentals and Sales
Contact Us
Costa del Sol
Espanjan historiaa
Telemailer S.L
Guia Costa del Sol
Ennen ajanlaskun alkua
Ajanlaskun alettua
Islamilainen Espanja 711-1492
Kristitty Espanja
Espanjan yhdistyminen
Espanjan imperiumi
Lopun alku
Espanja 1800-luvulla
Espanjan sisällissota
Francon aika
Espanja palaa monarkiaan
Espanjan nykyaika
Espanjan yhdistyminen

 

Pamplonassa aloitti 900-luvun alussa valtakautensa Jimena-suku. Heistä muodostui toinen islamilaisuuden vastarinnan keskus.

Suvun vaikutusalue kasvoi Estellaan ja Ebro-joen laaksoa pitkin Tudelasta länteen Riojaan ja Alavaan vuonna 923. Aragonia oli liittynyt Navarraan  avioliiton myötä vuonna 922. Navarran Sancho III Suuren hallitsemana kuningaskunnalla oli tärkeä osuus kristittyjen kuningaskuntien synnyssä. Navarran kuninkaaksi nimitettiin  vuonna 1004 Sancho III Suuri (s. 985/992 – k. 18.10.1035) ja oli kuninkaana kuolemaansa saakka. Kastilian kuningas hän oli niinikään kuolemaansa saakka vuodesta 1017.

Sancho III valloitti vuosina 1015-1019 Sobrarben ja Ribagorzan.

Navarran (mitä aiemmin kutsuttiin Pamlonaksi) kuningaskunta oli olemassa vielä kuusi vuosisataa hänen kuolemansa jälkeen.

Elinaikanaan Navarran Sancho III oli Iberian niemimaan tärkein monarkki.

Testamentisaan hän jakoi alueet pojilleen.

Vanhin poika, García III sai Baskimaan ja Navarran, mikä piti sisällään Riojan, Alavan, Guipúzcoan ja Vizcayan. Ferdinand I (k. 24.6.1065) sai Kastilian ja Gonzalo sai Sobrarben ja Ribagorzan.  Neljäs poika, joka oli itse asiassa vanhin, mutta äpärä,  Ramiro I (s. ennen 1007 - k. 8.5.1063) sai Aragonin.  Ferdinand I kasvatti alueitaan liittämällä Kastiliaan Leónin kuningaskunnan Tamarónin taisteluissa 1037, missä Vermudo III sai surmansa.

Kuollessaan vuonna 1065 Ferdinand I jakoi maan pojilleen, siten että Sancho (hallitsijana Kastilian Sancho II) sai Kastilian, Alfonso (s. 1040- k. kesä-heinäkuun vaihteessa 1109) sai Leónin ja Garcia Galician.

Kastilian Sancho II yritti yhdistää uudelleen isänsä alueet ja kukisti vuonna 1072 Garcían ja Alfonson, joka pakeni Toledoon. Sancho II murhattiin kuitenkin jo vuonna  1072 ja  Alfonso palasi ottamaan valtakunnan haltuunsa  Kastilian ja Leónin kuninkaana,  Alfonso VI, kuolemaansa (v. 1109) saakka.

Alfonso VI valloitti Toledon viiden vuoden taistelujen jälkeen vuonna 1085. Hän nimitti Toledon käskynhaltijaksi kreivi Sisnando Davídizin, joka tasapainoitteli kolmen kulttuurin kesken. Davídiz oli arabisoitunut kristitty, mozarabi, joka korosti suvaitsevaisuutta muslimien, kristittyjen ja juutalaisten välillä. Alfonso VI ei kuunnellut Davídizin varoituksia kerätä Sevillalta korkeampia veroja Toledon valloituksen jälkeen.

Niinpä Sevillan Al-Mutamid, Badajozin ja Granadan taifa-hallitsijat päättivät kääntyä Afrikan imperiumin hallitsijan, Yusuf ibn Tashun puoleen. Tämä johti joukkonsa, almoravidit,  Gibraltarin yli ja joukot kohtasivat  Alfonso VI:n lokakuussa 1086 Sagrajasissa Badajozin koillispuolella. Alfonso VI haavoittui pahasti ja pakeni Coriaan.

Taifa-hallitsijoiden verovelvollisuus kristityille päättyi tähän.

Yusuf ibn Tashun puoleen käännyttiin kuitenkin uudelleen jo vuonna 1089.

Kastilialaiset kärsivät pahoja tappioita Consuegrassa ja Uclésissa, mutta eivät menettäneet Toledoa.

Alfonso VI:lla oli ainakin viisi vaimoa ja kaksi rakastajatarta!

Ensimmäinen oli Ranskan Atlannin etelärannikon Aquitainen Agnes, Aquitainen William VIII:n tytär, vuodesta 1069.

Hänen toinen vaimonsa oli Constance of Burgundy, vuodesta 1081.

Kolmannen vaimonsa, Burgundyn William I:n tyttären, Berthan kanssa hän avioitui 1093, mutta Berthan ehdotetaan myös olleen Italian Amadeus II:n tytär.  Kolmas vaimo kuoli vuonna 1097.

Neljännen kerran Alfonso VI avioitui Isabelin kanssa, jonka alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa.

Ja viimeinen vaimo oli Beatrice, Ranskan Aquitainen William IX:n tytär.

Ensimmäisen rakastajattarensa Jimena Muñozin kanssa Alfonso VI:lla oli kaksi tunnustamatonta tytärtä, Elvira ja Teresa.

Toinen rakastajatar oli Sevillan Zaida/Isabel, Sevillan muslimikuninkaan Al Mutamidin miniä, ja Alfonson ainoan pojan, Sanchon äiti.

 

Valtakunnan hajoitti  Alfonso VI:n kuoleman jälkeen toteutettu valtakunnan jako hänen lastensa kesken.  Tytär, toisesta avioliitosta, Urraca (s. 1082 - k.8.3.1126) seurasi isäänsä Kastilian ja Leónin hallitsijana vuodesta

1109 kuolemaansa saakka, vuoteen 1126. Hänen aviomiehensä Burgundin Raymond sai Galician.
Teresa-tyttären, Leónin Teresa, aviomies, Urracan aviomiehen veli, Henrik sai Portugalin kreivikunnan myötäjäisinä avioiduttuaan Teresan kanssa. Teresa taas oli Alfonso VI:n palkkio Henrikille tämän autettua Alfonsoa Galician valtaamisessa. 

Teresan ja Henrikin poika Alfonso Enríque julistautui Portugalin ensimmäiseksi kuninkaaksi Alfonso I:ksi vuonna 1143 voitettuaan Sao Memedin taistelut 24.6.1128, mitä päivämäärää pidetään Portugalin syntymisen päivänä ja jolloin Alfonso I oli jo julistautunut Portugalin ruhtinaaksi.

 

Urracan aviomies Raymond oli kuollut vuonna 1107. Urraca avioitui Aragonian Alfonso I:n kanssa 1109, mutta avioliitto oli myrskyisä ja purettiin jo vuonna 1111 ja se johti jopa Aragonian ja Kastilia-Leónin suhteiden viilenemiseen. Aragonian Alfonso I ei kuitenkaan saanut riittävästi joukkoja kasaan valloittaakseen Kastilia-Leónin.  Voimavarat kuluivat Zaragozan valloittamiseen vuonna 1118, Tudelan,  Tarazonan ja Calatayudin valloittamiseen vuonna 1120. Vuosina 1125-1126  Aragonian Alfonso I  oli sotaretkellä  Andalusiassa. Aragonian Alfonso I testamenttasi kuningaskunnan Temppeliherrain ritaristolle ja vaikutti näin Aragonian ja Katalonian yhdistymiseen, koska hänen veljensä tytär Petronila oli avioitunut Barcelonan kreivin, Raimund Berengerin kanssa.

 

Urracan kuoleman jälkeen Kastilia-Leónin  kuninkaaksi nousi hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta, Alfonso Raimúndez, Alfonso VII (s. 1.3.1105 - k.21.8.1157).  Alfonso VII oli noussut Galician kuninkaaksi  vuonna 1111.

Hän oli Galician, Leónin ja Kastilian kunigas vuoteen 1157.

Muslimit joutuvat kahden tulen väliin

Consuegrassa ja Uclésissa saavutettujen voittojen jälkeen  Afrikasta tulleet almoravidit sortuivat maalliseen elämään, mistä saivat nauttia rauhassa 50 vuotta. Silloin Ibn Tumart nousi  Atlasvuorilta,  Atlasvuoret on poimuvuoristo Pohjois-Afrikassa, vuorijonon pituus on noin 2400 km, ja se ulottuu Marokon, Algerian, Tunisian alueelle ja myös Gibraltarin vuori on osa Atlasvuoria, ja julisti jumalanyhteyttä todellisille uskoville eli almohadeille, ja sotaa almoravideja vastaan.  Hänen seuraajansa syöksivät almoravidit vallasta vuonna 1147 Marrakeshissä, Etelä-Marokossa.

Marrakesh on tänä päivänä yli miljoonan asukkaan kaupunki.

Al-Andalusissa almoravidit menettivät valtansa 1140-luvun lopulla, kun almohadit tulivat ja ylittivät Gibraltarin salmen.  Almoravidit pystyivät pitämään hallussaan Baleaarit, Cuencan ja Murcian aina vuoteen 1172 saakka.  Baleaarit ovat Espanjan mantereelta 300 kilometriä itään sijaiseva saariryhmä, mistä me yleensä käytämme nimitystä Mallorca.

Pääkaupunki Palma de Mallorca on suosittu turistikohde.

Almohadit, kalifa Abu Yaqub Yusuf al-Mansurin johdolla aiheuttivat Kastilian kunigas Alfonso VIII:lle (s. 11.11.1155 - k. 5.10.1214) rökäletappion Alarcosissa, Toledon eteläpuolella, Guadiana-joen varrella vuonna 1195. Tämä oli koko Euroopan kristityille viimeinen pisara ja Espanjalle alkoi virrata apua kaikkialta.

 

Las Navas de Tolosan taisteluissa Andalusian Jaenissa kastilialaiset, navarralaiset, aragonialaiset ja ranskalaiset joukot cistersiläismunkkien tukemana löivät maurit niukasti, mutta lopullisesti 16.7.1212.

Almohadi-muslimit eivät koskaan toipuneet häviöstään. Kaiken lisäksi heidän uusi kalifinsa oli nuori 16-vuotias poika, joka pysyi Marrakeshissä, Yusuf II, ja kuoli jo 27 vuotiaana. Maurien mahdollisuudet heikkenivät edelleen andalusialaisten muslimien jakautuessa kannattamaan kolmea eri vallantavoittelijaa.

 

Las Navas de Tolosan taistelut osuivat aikaan, mitä seurasi nälänhätä, sillä seuraava kunnon sato saatiin vasta vuonna 1220. Niinpä taistelujen haavoja nuoltiin monin tavoin vuosikaudet.

Voittajien puolella Kastilian kuningas Alfonso VIII:n seuraaja oli hänen poikansa Henry I (14.4.1204 - k. 6.6.1217), vain 10-vuotias ja kuoli tapaturmaisesti vuonna 1217. Valta siirtyi hänen sisarelleen Berenguelalle hetkeksi, sillä hän luopui vallasta poikansa Kastilian Ferdinand III hyväksi.

Aragonian Alfonso I:n ja Aragonian Pietari II:n väliin mahtui jo kolme hallitsijaa, Ramiro III, Petronilla ja Aragonian Alfonso II.  Las Navas de Tolosan taistelujen jälkeen  Aragonian Pietari II kuoli vuonna 1213 ja valta jäi vain 5-vuotiaalle Jaime I:lle (suom. Jaakko I).  Voimme vain kuvitella, mitä tästä seurasi.

 

Kastilian Ferdinand III joutui taistelemaan kahdeksan vuotta isäänsä, Leónin Alfonso IX,  ja muita vallantavoittelijoita vastaan. Niinpä vasta vuonna 1236 Ferdinand III kykeni sotaretkeen etelään ja valtasi Córdoban ja silloin palautettiin Santiagoon al-Mansurin vuonna 997 Córdobaan siirtämät kirkonkellot. Jaénin valtaus onnistui vuonna 1245 ja Sevillan valtaus seuraavana vuonna, 1246.  Tässä vaiheessa Kastilia käsitti Espanjan etelästä Atlantin rannikolta Biskaijan lahdelle linjan Burgos-Toledo-Córdoba-Sevilla itä- ja länsipuolelle.

Ferdinand III kuoli vuonna 1252 ja häntä seurasi poikansa Alfonso X.

Alfonso X valtasi varsin nopeasti, vuonna 1264 Cádizin, Murcian ja Cartagenan. Nyt Kastilia käsitti sitten Espanjan etelästä Atlantin rannikolta Biskaijan lahdelle linjan Burgos-Toledo-Córdoba-Sevilla itä- ja länsipuolitse ja linjan Burgos-Toledo-Murcia itä- ja länsipuolitse.

Muslimeille jäi nyt siis vain Granadan muslimikuningaskunta, mikä pysyi heidän vallassaan aina vuoteen 1492 saakka.  Tosin Murciasta muodostettiin puoliautonominen muslimikuningaskunta.

 

Las Navas de Tolosan taistelujen jälkeen Aragonia oli viisi ensimmäistä vuotta  Jaime I:n valtaanastumisen jälkeen  sisällissotien vallassa.

Niinpä hän pystyi uusille valloitusretkille vasta vuonna 1229 ja valloitti Baleaarit 1229-1235, missä väestöstä kolmannes oli muslimeja.

Poikkeuksellista hänelle oli maurien alistaminen vuokraviljelijöiksi ja saarten jakaminen aatelistolle, kirkolle ja itselleen.

La Seun katedraali Mallorcalla on  kuningas Jaime I:n jumalalle antaman lupauksen lunastus. Sen oli aikanaan tarkoitus olla maailman suurin katedraali. Se rakennettiin osoittamaan kristittyjen mahtia. Jaime I:n matkalla Salousta Mallorcalle puhkesi kova myrsky ja ristiretkeläiset joutuivat merihätään. Jaime I oli peloissaan ja hurskaana miehenä hän turvautui Jumalaan ja rukoili apua. Hän lupasi jumalalle että, jos selviää myrskystä, rakentaa Neitsyt Marian nimeen pyhitetyn kirkon. Myrsky laantui ja sotajoukot selvisivät määränpäähänsä Mallorcalle.

Jaime piti lupauksensa ja myöhemmin päästyään Palmaan, hän aloitti kirkon rakennuttamisen. Kirkon rakentaminen kesti lähes 400 vuotta ja se valmistui vuonna 1601. Katedraali on rakennettu hienorakeisesta, ambranvärisestä Mallorcan kalkkikivestä. Ulkoapäin katedraali on moniin muihin maailman katedraaleihin verrattuna jopa silmiinpistävän yksinkertainen. Katedraalin sisällä, sivuseinillä on pieniä kappeleita, jotka kaupungin aateliset aikoinaan hankkivat suurta maksua vastaan osoittamaan hurskauttaan. Aateliset saivat maksaa myös runsaasti, että saivat tuoda vaakunansa Jumalan huoneeseen. Vaakunakilvet sijaitsevat holvien päätekivissä. Katedraalin ylläpitokustannukset olivat aikanaan niin korkeat, että niiden kattamiseksi jouduttiin jopa turvautumaan juutalaisten taloudelliseen apuun. Tämän vuoksi Katedraalin päädyissä olevista ruusuikkunoista voi havaita suuren Davidin tähdet.

Katedraalin museossa on näytteillä korvaamattoman arvokkaita esineitä.

Ehkä mieleenpainuvimmat kaikista esineistä ovat kaksi 1700-luvulta olevaa Barokkityylistä hopeakynttelikköä, jotka painavat 250 kg kukin.

La Seo katedraalissa on myös kuningas Jaime I:n hautakammio. Myös hänen poikansa Jaime II:n muumio on sijoitettuna katedraaliin. Katedraalissa vierailijat eivät pääse katsomaan entisten hallitsijoiden hautakammioita.

Vuonna 1850 saarella oli voimakas maanjäristys ja se vahingoitti katedraalia pahoin. Korjaukset kestivät pitkälle 1900-luvulle saakka. Yksi restaurointiin osallistuneista arkkitehdeista oli katalonialainen Antonio Gaudi, jonka kädenjälki näkyy mm. hyvin erikoisessa alttarikoristuksessa, joka roikkuu katedraalin pääalttarin yllä. Se on paperista rakennettu massiivinen rakennelma, joka kuvaa Jeesuksen orjantappurakruunua. Ensin koriste herätti arvostelua, sillä sen materiaali ei kaikkien mielestä sopinut katedraaliin, jossa muuten on suunnattoman arvokkaita taide-esineitä runsain määrin. Sittemmin  alttarikoristus on saanut yleisen hyväksynnän.

Katedraali on goottilaista tyyliä, kolmelaivainen ja laivat erottaa toisistaan korkeat ajalle tyypilliset pylväät. La Seon katedraali on 121 metriä pitkä ja 65 m leveä. Keskilaivan korkeus 44 metriä, goottilaiset pylväät 30 metriä korkeat, kivikaton pinta-ala 4000 m2 ja koko katedraalin pinta-ala on 7000 m2.

 

Mantereella Aragonian Jaime I jatkoi kohti etelää, valtasi Valencian ja siitä alaspäin Calpen niemekkeelle vuonna 1253.

Calpe sijaitsee Alicanten ja Benidormin pohjoispuolella ja oli jo vuonna

1244 merkitty Kastilia-Leónin ja Aragonia-Katalonian rajapyykiksi.

Kun laajeneminen etelään törmäsi Kastilian kanssa sovittuihin rajoihin, Aragonian Jaime I lähti Kataloniasta  merille. Sardinia vallattiin Katalonialle.  Bysantilta vallattiin herttuakunnat Ateena ja Neopatras.

Kaupankäynnin ja merenkulun huippuaikaa oli 1300-luku ja kaiken keskus oli Barcelona.  Silloin, 1329-1383, rakennettiin tuomiokirkko,  Santa Maria del Mar.

 

Kirkko hyötyi osallistumisestaan almohadien kukistamiseen. Burgosin ja Toledon goottilaisten tuomiokirkkojen rakentaminen aloitettiin vuosina

1222 ja 1226.  Samanaikaisesti kuitenkin väestön muuttoliike etelään pudotti kirkon tuloja ja kruunu käytti tilannetta vielä hyväkseen olemalla avustamatta kirkkoa taloudellisesti. Kaiken lisäksi Kastilian Ferdinand III ja Aragonian Jaime I riistivät valtiolle oikeuden täyttää kirkolliset virat.

 

Pyreneiden niemimaalla vallitsi 1200-luvun puolivälistä vuoden 1348 ruttoepidemiaan, tunnetaan nimellä musta surma,  saakka islamin ja kristinuskon yhteiselo, juutalaisten rahamiesten, mauritrubaduurien ja käsityöläisten yhteiselo sekä sotilaiden, sotilasmunkkien ja kanonistien yhteiselo.  Taiteessa ja kirjallisuudessa sulautuivat islamilaiset, kristilliset ja heprealaiset vaikutteet.

Kolmasosan keskiajalla Euroopan asukkaista tappanut rutto, musta surma, on bakteerin aiheuttama tarttuva tauti. Tauti on yleinen jyrsijöillä ja leviää kirppujen välityksellä ihmiseen.  Viimeinen epidemia esiintyi New Yorkissa vuonna 2001 ja se yhdistettiin 11.09. terrori-iskuihin.  Alkuperä oli kuitenkin meksikolainen pariskunta New Yorkissa.

Vuoden 1348 ruttoepidemia levisi Pyreneitten niemimaalle Baleaareilta, mistä me yleensä käytämme nimitystä Mallorca. Neljäkymmentä vuotta jatkunut epidemia tappoi puolet Katalonian väestöstä. Samanaikaisesti sääolosuhteet olivat huonot ja Aragonia ajautui kymmenvuotiseen, 1356-1366, sotaan Kastilian kanssa. Lopuksi, vuonna 1412 Aragonia joutui Kastilian vallan alaisuuteen. 

Vuonna 1469 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492 ja liittivät Aragoniaan ja Kastiliaan Granadan, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus (syntyi Genovassa ja oli genovalainen) löysi Amerikan.
Vuonna 1503 Ferdinand II taisteli Kaarle VIII:tta vastaan Italiassa ja Espanjaan liitettiin Napoli.  Kuningatar Isabel I kuoli vuonna 1504.  Kastiliassa nosti päätään oppositio.  Ferdinand V palasi Napolista vuonna 1507 ja hajoitti kapinallisjoukot.  Vallanperimysjäjestyksessä oli seuraavana Johanna, mutta Isabel oli tiennyt, ettei Johannasta ole hallitsijaksi ja oli testamentannut puolisonsa Ferdinand II:n Kastilian sijaishallitsijaksi.  Tätä vastusti tietenkin Johannan (Johanna Mielipuoli) puoliso,  Portugalin  Filip.  Närää aiheuttivat kansan riveissä huonojen viljasatojen aiheuttama vuoden 1506 nälänhätä ja vuonna 1507 puhkesi ruttoepidemia. 
Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi.
Ferdinand II ja Ferdinand V ovat yksi ja sama hallitsija,  Aragonian Ferdinand II ja Kastilian Ferdinand V. 
Ferdinand kuoli vuonna 1516 ja Johannan ja vuonna 1507 kuolleen Filipin poika, Kaarle oli julistettu täysi-ikäiseksi edellisenä vuonna ja valmistautui nyt siirtymään Espanjaan ja nousi valtaistuimelle vuonna 1517 vain 17-vuotiaana, Espanjassa hallitsijanimellä Kaarle I.  Ranskankielinen Kaarle I oli kruunattu Brysselissä jo vuonna 1515.
Kaarle I joutui siivoamaan kenttää.  Hänen äitinsä Johanna Mielipuoli oli edelleen Kastilian hallitsija ja Kaarle I:n oli eristettävä äitinsä ympäröivältä maailmalta.  Kaarle I:n nuorempi veli Ferdinand oli syntynyt Kastiliassa ja tunsi siten paikalliset tavat ja ennenkaikkea osasi kielen.  Kaarle I lähetti veljensä Flanderiin!   Kaarle I:n isoisä keisari Maksimilian kuoli vuonna 1519 ja Kaarle I keskittyi keisariksi pyrkimiseen. 
Kaarle I kruunattiin keisariksi 28.6.1519. 
Kastiliassa alettiin kapinoida.  Cortes-edustajat erottivat Toledon kuninkaallisen käskynhaltijan.  Kapinalliset piirittivät Tordesillasin,  mutta Tordesillas hävisi kuninkaallisille 5.12.1520.  Toledossa kapina päättyi  helmikuussa 1522.  Mallorcan kapina alkoi kesäkuussa 1521 ja kuninkaalliset joukot saivat tukahdutettua kapinan maaliskuussa 1523. 
Kaarle I:n kuvioita sotki samanaikaisesti Ranskan Frans I:n valloitettua Pamplonan vuonna 1521.  Alban herttuan joukot löivät ranskalaiset Fuenterrabiassa syyskuussa 1524.
Kaarle I palasi palauttamaan järjestyksen Kastiliaan 16.7.1522 saksalaisen palkkasoturiarmeijan kanssa. 
Helmikuussa Kaarle V () tuhosi Ranskan Frans I:n joukot Pohjois-Italiassa.  Portugaliin Kaarle I sitoi suhteet avioitumalla prinsessa Isabelin kanssa vuonna 1525. 



Ylermi Valli,  toimittaja


Lähteet:

D.Juan Bosch Cusi:  Historia de España

Juan  Lalaguna:  Matkaopas  historiaan,  
Espanja

 

 

HomeFavorite LinksTelephone directoryService GuideRentals and SalesContact UsCosta del SolEspanjan historiaa