Home
Favorite Links
Telephone directory
Service Guide
Rentals and Sales
Contact Us
Costa del Sol
Espanjan historiaa
Telemailer S.L
Guia Costa del Sol
Ennen ajanlaskun alkua
Ajanlaskun alettua
Islamilainen Espanja 711-1492
Kristitty Espanja
Espanjan yhdistyminen
Espanjan imperiumi
Lopun alku
Espanja 1800-luvulla
Espanjan sisällissota
Francon aika
Espanja palaa monarkiaan
Espanjan nykyaika
Lopun alku

 

Lopun alku 1640-1714
 
Filip III 


Vanha kuningas, Filip II, myönsi, ettei ollut saanut poikaa, joka olisi kykeneväinen käyttämään laajaa valtaansa ja ennusti, että Filip III olisi alamaistensa sätkynukke. Näin myös tapahtui. Filip III vietti pääosan elämästään hovielämän huvituksissa ja jätti hallitsemisen suosikkinsa Lerman herttuan huoleksi.
 
Filip IV

Filip III:n ja Margareetta itävaltalaisen vanhin poika, Filip IV (8.4.1605, Valladolid – 17.9.1665, Madrid) oli Espanjan, Napolin ja Sisilian kuningas, sekä nimellä Filip III viimeinen espanjalainen Portugalin kuningas. Hän hallitsi Espanjaa vuodesta 1621 kuolemaansa saakka, sekä Portugalia vuodet 1621–1640. Hän kuului Habsburg-sukuun ja oli viimeinen habsburgilainen Portugalin valtaistuimella.
 
Filip IV sai  valtaansa suuren Espanjan imperiumin, sekä lisäksi Molempain Sisiliain kruunut ja personaaliunionin johdosta myös Portugalin kuninkuuden. Yrittäessään tehdä Portugalista Espanjan maakunnan, Filip IV sai vastaansa kapinan ja menetti Portugalin kuninkaan aseman 1640.
Espanjan voima ja sen asema maailmanpolitiikassa alkoi heikentyä, ja se kärsi pahoja tappioita Ranskaa vastaan sotiessaan vuonna 1643.
Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha 1648 oli arvovaltatappio Filip IV:lle, sillä käytännössä jo vuosikymmeniä itsenäisten, mutta edelleen nimellisesti Habsburgeille kuuluneiden Alankomaiden itsenäisyys sai siinä virallisen tunnustuksen. Ranskasta tuli Euroopan johtava valtio ja Espanja jatkoi heikentymistään.
 
Kaarle II
 
Kaarle II (8.11.1661 Madrid – 1.11.1700 Madrid) oli viimeinen Espanjan kuninkaista, joka kuului Habsburgien sukuun. Hän oli Espanjan kuninkaan Filip IV:n ja kuningatar Mariana Itävaltalaisen vanhin poika. Hän peri kruunun isänsä kuoltua vuonna 1665, mutta hänen äitinsä toimi sijaishallitsijana vuoteen 1675.
Kaarle oli ainoa hengissä säilynyt poika kuningas Filip IV:n ja hänen toisen vaimonsa Marianna Itävaltalaisen liitosta. Kaarlen äiti oli, paitsi Filipin vaimo, myös hänen sisarentyttärensä, sillä Mariannan äiti Maria Anna Espanjalainen oli Filipin sisar. Näin ollen Maria Anna Espanjalainen oli samaan aikaan sekä Kaarlen isoäiti että täti. Lisäksi Kaarlen äidinisä, Ferdinand III oli Filip IV:n serkku.
 
Useat peräkkäiset sukulaisavioliitot olivat vaikuttaneet suvun perimään, minkä seurauksena Kaarle oli pienikokoinen, sairaalloinen ja henkisesti häiriintynyt ja lisäksi impotentti. Tästä kaikesta seurasi voimakas taistelu hänen perinnöstään, sillä hänellä ei ollut perillisiä ja hänen mukanaan siis sammui Espanjaa hallinnut Habsburgien sukuhaara. Hänellä oli niin vaikeita kehityshäiriöitä, että hän oppi kävelemään ja puhumaan vasta viisivuotiaana.
 
Kaarle II julistettiin kuninkaaksi (!) vuonna 1665, mutta hän jäi silti äitinsä holhoukseen. Hän sai valtaistuimensa, kun äiti, Itävallan Juan José (Filip V:n äpärä), Valenzuela ja kardinaali Nidhar kävivät ankaraa valtataistelua. Kaarle II:n kohtalo oli olla aina toisten hallittavana ja määräiltävänä, ensiksi äitinsä, sittemmin Itävallan Juanin, hänen laillisen veljensä ja sittemmin vaimonsa Marie Louise d'Orléansin.
 
Aateliston tukemana don Juan José marssi Madridiin ja otti siellä vallan vuonna 1677, mutta jo pari vuotta myöhemmin hän kuoli. Koska Kaarle oli kyvytön hallitsemaan itsenäisesti, häntä avustivat Medinacelin herttua (1680–1685), Oropesan kreivi (1685–1691 ja 1695–1699) ja kardinaali Fernández de Portocarrero (1699–1700).
 
1700-luku ja Filip V
Kuolema kohtasi Kaarle II:n 1. marraskuuta vuonna 1700.
Ranskan kuningas Ludvig XIV ilmoitti 16. marraskuuta hoville, että oli hyväksynyt Kaarle II:n testamentin ja esitteli 17-vuotiaan pojanpoikansa, Ranskan Bourbon-sukuisen prinssin, joka ei puhunut sanaakaan espanjaa, uudeksi Espanjan kuninkaaksi vuosiksi 1700-1746, hallitsijanimellä Filip V (19.12.1683-9.7.1746), joka oli ensimmäinen  Bourbon-sukuinen hallitsija Espanjassa ja samaa suku edustaa nykyinen kuningas, Juan Carlos I 1975-, Alfonso XIII:n pojan Don Juanin poika. Euroopan kuninkaalliset tunnustivat uuden hallitsijan, Itävaltaa ja keisarikuntaa lukuun ottamatta. 

Bourbon-suku on Ranskasta lähtöisin oleva aatelissuku,  jonka jäsenet ovat hallinneet useita eurooppalaisia valtioita.  Espanjassa Bourbon-suku
on hallinnut vuodesta 1700 lähtien, paitsi 1808-1814 ja toisen tasavallan aikana 1931-1939 eikä Francon aikana 1939-1975 .
 
Euroopassa allekirjoitetut rauhansopimukset, Utrecht vuonna 1713 ja Rastatt vuonna 1714, tarkoittivat sitä, että Espanja menetti Alankomaat, Italiassa Napolin, Sardinian, Milanon Toscanan ja Mantovan Kaarle VI:lle ja Sisilian saaren Savoijin herttualle.
Englanti piti hallussaan Gibraltarin ja Menorcan ja kun se sai myös valtaa Amerikan puolella, tarkoitti tämä myös Espanjan siirtomaaherruuden lopun häämöttämistä.
 
Rauhansopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa Rastattissa vuonna 1714 Espanja ei ollut enää edes läsnä! Voimat oli kulutettu loppuun lähtemällä sotimaan keväällä 1618 Kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkuvaan sotimiseen kaikilla rintamilla maaliskuun 1714 rauhansopimukseen saakka. 

Ludvig I

Filip V:n poika Ludvig I hallitsi Espanjaa lyhyen ajan vuonna 1724.  Hän menehtyi isorokkoon ja valtaan palasi hänen isänsä Filip V.

Ferdinand VI

Filip V:n jälkeen Espanjaa hallitsi Ferdinand VI 1746-1759.


Itävallan perimyssodan aikana, 1740-1748,  Espanjan sotilaallinen mahti taas kasvoi. Ferdinand VI vahvisti Espanjan laivastoa ja hänen aikanaan rakennettiin   Cádizin ja Cartagenan satamat.  Ferdinand VI:n aikana valmistui myös Palacio Real Madridiin.

Kaarle III (1759-1788)

Kaarle III soti seitsemän vuotta Ison-Britannian kanssa ja
  Espanja menetti seitsenvuotisen sodan, 1756-1763,  rauhansopimuksessa vuonna 1763 Floridan ja  kaikki Mississsippi-joen itäpuoliset alueet.  
Kaarle III omaa kunnianimen Madridin paras pormestari, koska hän keskittyi voimakkaasti Madridin kaupungin ehostamiseen.  Kuninkaalliseen palatsiin,  Palacio Real,  Kaarle III rakennutti vielä kaksi siipeä. 

Kaarle IV (1788-1808)

Kaarle oli heikko kuningas, jonka aikana Espanja oli likimain Ranskan  alamainen.

Ylermi Valli, toimittaja

 

HomeFavorite LinksTelephone directoryService GuideRentals and SalesContact UsCosta del SolEspanjan historiaa